VOC-YHDISTEET SISÄILMASSA
Sisäilmassa on aina kemiallisia aineita, joista osa saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa. Esimerkiksi silmien ja ylempien hengitysteiden ärsytystä aiheuttavaa formaldehydiä voi vapautua sisäilmaan vanhoista lastulevyistä, maaleista, liimoista ja tupakoinnista. Rakennusmateriaaleista tai kosteuden vaurioittamista rakenteista voi haihtua ilmaan myös orgaanisia haihtuvia yhdisteitä (VOC). Esimerkiksi voisi ottaa paljon puhututtaneet muovimattopäällysteiset betonilattiat. Betonin alkalinen kosteus on havaittu ongelmalliseksi, koska se edesauttaa muovimattojen vaurioitumista. Tällöin mattojen ja liimojen hajoaminen tuottaa orgaanisten haihtuvien yhdisteiden päästöjä. Rakennusteollisuus RT ry on linjannut, että ongelmien välttämiseksi kosteusvaatimusten lisäksi betonin ja päällysteen välissä suositellaan käytettäväksi matala-alkalista tasoitetta. Lisäksi on huomioitava, että myös siivousaineet, kalusteet ja hajusteet voivat toimia VOC-yhdisteiden lähteinä.
VOC-mittausta voidaan suositella, kun tilassa havaitaan tavallisesta poikkeavaa hajua tai on syytä epäillä jonkin materiaalin aiheuttavan emissioita. Päästöjä ja niiden lähteitä voidaan määrittää mittaamalla pitoisuuksia suoraan sisäilmasta, materiaalin pinnalta tai materiaalinäytteestä. Uusissa rakennuksissa materiaalien aiheuttamat päästöt ovat usein suuria ja ne tasoittuvat ajan kuluessa, minkä vuoksi mittausten tekeminen uusissa rakennuksissa tai heti laajan remontin jälkeen ei ole mielekästä.
SISÄILMASSA ON AINA MIKROBEJA, MUTTA POIKKEAMIEN LÖYTÄMISESSÄ VOIDAAN HYÖDYNTÄÄ SISÄILMANÄYTTEITÄ
Sisäilmassa on tavanomaisessakin tilanteessa mikrobeja. Ulkoa tulevassa ilmassa on aina mikrobeja ja ihminen toimii itsekin sisäilman mikrobilähteenä. Kun lähdetään haarukoimaan mahdollista mikrobivauriota sisäilmanäytteiden avulla, tarkastellaan ensisijaisesti sitä, poikkeaako sisäilman pitoisuus ulkoilman pitoisuudesta tai esiintyykö tilassa merkittävissä määrin ns. kosteusvaurioindikaattorilajeja eli mikrobeja, joiden on todettu esiintyvän yleisesti kosteusvaurioituneissa rakenteissa. Ulkoilman mikrobipitoisuus on pienimmillään talvella, joten se on usein otollisin ajankohta tutkimusten tekemiselle. Sulan maan aikaan on aina otettava vertailukohteeksi ulkoilmanäyte.
Käytännössä tutkimus käynnistyy usein siitä, että tilassa havaitaan poikkeavaa mikrobiperäistä hajua tai asukkaat/käyttäjät kokevat huonoon sisäilmaan viittaavia oireita (mm. päänsärky, hengityselimistön ärsytysoireet). Oireet ovat usein jatkuneet jo pitkään ja haitanneet asukkaiden tai käyttäjien elämänlaatua, kun niiden syytä aletaan selvittämään. Mikrobien määrää sisäilmassa voidaan määrittää ilmanäytteellä suoraan sisäilmasta, laskeumapölynäytteestä tai menetelmiä yhdistelemällä. Annamme asukkaille/käyttäjille ohjeistuksen tilojen käytöstä ennen mittauksia ja mittausten aikana, esimerkiksi tilojen tuuletukseen liittyen. Otetut näytteet analysoidaan laboratoriossa.
Sisäilmanäytteitä voidaan käyttää tutkimusten tukena sisäilmaongelmia ratkottaessa. On muistettava, että pelkkien sisäilmanäytteiden perusteella ei voida todeta tai sulkea pois vaurion mahdollisuutta ja tilanteen selvittely vaatii tyypillisesti aina myös rakenneteknisiä selvityksiä. On myös mahdollista, että rakenteessa oleva vaurio on jo havaittu aiemmin kuntotutkimuksissa, mutta esimerkiksi terveyshaitan arvioimiseksi tarvitaan tarkempaa tietoa epäpuhtauksien kulkeutumisesta sisäilmaan.
KUIDUT HENGITYSELIMISTÖN KIUSANA
Sisäilman laatua heikentävät tekijät eivät suinkaan aina liity kosteus- ja mikrobivaurioihin. Myös erilaiset teolliset mineraalikuidut voivat aiheuttaa hengityselimistön, silmien ja ihon ärsytystä. Myös kuiva sisäilma voi aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta kuitujen osuutta voidaan lähteä selvittämään etsimällä rakennuksesta mahdollisia kuitulähteitä ja keräämällä pinnoille laskeutuvasta pölystä laskeumapölynäytteitä, joista voidaan arvioida kuitujen määrää tutkitussa tilassa.
Tyypillinen kuitulähde on monelle tuttu lämmöneriste eli mineraalivilla. Rakennuksen vaipan lämmöneristyksen lisäksi mineraalivillaa on käytetty esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmien äänenvaimentimissa, akustolevyissä ja alakattojen äänieristeissä. Materiaalin poistamisen tai vaihtamisen lisäksi uitujen irtoamista voidaan estää kuitusuojauksella.
On hyvä myös muistaa, että ilmanvaihto vaikuttaa merkittävästi sisäilmaan ja sen laatuun. Esimerkiksi jos rakennus on hyvin alipaineinen, voi rakenteiden epätiiveyskohdista kulkeutua sisätiloihin epäpuhtauksia. Vaikutus sisäilman laatuun korostuu erityisesti, jos rakenteissa on kosteus- ja mikrobivaurioita. Liian vähäinen ilmanvaihto voi taas aiheuttaa hiilidioksidipitoisuuden nousua sisätiloissa, esimerkiksi makuuhuoneessa yön aikana.
Sisäilman laatua tutkittaessa on aina otettava kokonaisuus huomioon ja käytettävä oikeita menetelmiä oikeassa paikassa!
Tiia Suikkanen, tutkimusavustaja