Näin lumien sulaessa se alkaa olla jälleen ajankohtaista. Nimittäin ryömintätilaisen alapohjan tuuletusluukkujen avaaminen talven jäljiltä. Puhutaan usein ns. kissanluukuista, jotka johtavat talon perusmuurin läpi tuulettuvan alapohjan ryömintätilaan. Varsinkin vanhoissa rakennuksissa nämä luukut ovat olleet tarpeen mukaan avattavissa ja suljettavissa. Kylmänä vuodenaikana luukut pidetään tyypillisesti suljettuina alapohjan lämmöneristävyyden parantamiseksi. Talvella liiallisen tuuletuksen riskinä on rakenteiden viileneminen, jolloin rakenteiden epätiiveyskohtien kautta alapohjaan kulkeutuva sisäilman kosteus voi tiivistyä rakenteisiin.
Jos luukut pidetään talvella suljettuina, ne on kesäksi avattava, jotta rakenne pääsee tuulettumaan. Tähän on olemassa yksinkertainen rakennusfysikaalinen selitys. Talvella ulkoilman absoluuttinen kosteuspitoisuus on pieni ja kulkeutuessaan ryömintätilaan ilma lämpenee, jolloin se kykenee sitomaan itseensä ryömintätilan kosteutta ja tila kuivuu. Kesäaikaan lämpimään ulkoilmaan on sitoutunut absoluuttisesti huomattavasti enemmän kosteutta ja ryömintätilan viileämpi ilma ei välttämättä kykene sitomaan sinne kulkeutuvaa kosteutta. Tällöin tuuletuksen merkitys korostuu.
Kostea kesäinen ilma löytää tiensä pienistä raoista ryömintätilaan, vaikka tuuletusluukut olisivatkin suljettuina. Ilma ei kuitenkaan pääse vaihtumaan ja kosteus haihtumaan ilman selkeitä, huuhtelevia ilmavirtauksia. On huomioitava, että luukkujen avoimuuskaan ei takaa riittävää tuuletusta siinä tapauksessa, että niitä ei ole riittävästi tai niiden sijoittelu on tehty huolimattomasti. Rakennuksen alapohjan on tuuletuttava tasaisesti, eikä sinne saa jäädä katvealueita. Koska kesäilmalla ei ole talviajan kuivaavaa vaikutusta, on kosteuden kertyminen silti riskinä. Tarvittaessa toimintaa voidaan parantaa myös koneellisilla tuuletus- tai kuivausjärjestelmillä.
Mikäli kosteus pääsee kertymään alapohjarakenteisiin, voivat kantavat puurakenteet lahota ja mikrobivaurioitua hyvinkin nopeasti. Esimerkkinä voisin käyttää erästä kohdetta, jonka ryömintätilaisessa alapohjassa oli suuri kosteustuotto ja puutteellinen tuuletus. Noin 10 vuoden ikäisen rakennuksen alapohjarakenteet olivat vaurioituneet merkittävästi, mutta vauriot havaittiin vasta lattian murtuessa tulisijan edustalta. Osa puurakenteista oli menettänyt kantavuutensa lähes kokonaan ja kohde vaati mittavia korjaustoimenpiteitä.
On ikävä tosiasia, että riittävä tuuletuskaan ei aina riitä takaamaan rakenteen toimivuutta. Mikäli esimerkiksi ei ole toimivia salaojia, rakennuksen alapuolisten täyttöjen kapillaarikatkokerrokset ovat puutteelliset, ryömintätilan maanpinta on rakennuksen ulkopuolista maanpintaa alempana tai ryömintätilan pohjalla on painanteita, joihin vesi pääsee kerääntymään, voi kosteustuotto olla niin suurta, ettei tuuletus riitä sitä poistamaan. Ryömintätilan puhtaus on myös oleellista, sillä rakennusjäte ja muu orgaaninen aines ryömintätilan pohjalla mikrobivaurioituu herkästi. Ryömintätilan vaurio voi vaikuttaa myös sisäilmaan. Jos alapohja ei ole tiivis, voi sisäilmaan kulkeutua epäpuhtauksia ryömintätilasta.
Tärkeintä onkin seurata oman rakennuksensa tilannetta, jotta mahdolliset vauriot tai puutteet voidaan havaita mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ryömintätila onkin syytä tarkistaa säännöllisin väliajoin. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle, itse voi havaita helpostikin ryömintätilan pohjalle kertyneen vapaan veden ja puurakenteiden lahovaurio paljastuu puukolla tökkäisemällä. Tarkemmissa tutkimuksissa ja korjaustoimenpiteiden määrittämisessä on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, jotta ongelmat saadaan kerralla ratkaistua.
Tiia Suikkanen, tutkimusavustaja