Vuoden alusta tuli voimaan valtioneuvoston uusi asetus, jossa määriteltiin sitovat raja-arvot 22 uudelle syöpävaaralliselle tekijälle. Näihin sisältyivät mm. kovapuupöly, dieselkäyttöisten koneiden pakokaasut ja kiteinen piidioksidi eli kvartsipöly, jolle voi rakennusalalla helposti altistua esimerkiksi betonin hionta ja -purkutöitä tehtäessä. Kovapuupölyä ja dieselpakokaasuja koskevat raja-arvot astuvat voimaan siirtymäajan kuluttua, mutta kvartsipölyä koskevat rajoitukset tulivat voimaan heti. Kvartsipölyn sitova raja-arvo on nyt 0,1 mg/m3, mutta haitallisena tunnettu pitoisuus eli HTP-arvo on vielä alhaisempi, 0,05 mg/m3. Muuttaako tämä nyt työmaiden pölynhallinnan suunnittelun ja toteutuksen suuntaa ajattelun tasolla?
Edelleen tähdätään luovutusvaiheessa puhtaaseen rakennukseen ja hyvään sisäilman laatuun, mutta rinnalle nousee entistä vahvempana työsuojelun näkökulma ja turvallinen sekä puhdas työympäristö. Ei riitä, että rajataan pölyä tuottavat työt tietylle alueelle ja estetään näin kulkeutuminen puhtaisiin tiloihin, vaan pölynhallinta korostuu myös osastoitujen alueiden sisällä työntekijöiden altistumisen vähentämiseksi.
Tässä herää tietenkin välittömästi kysymys, että eikö tätä tehty tai olisi pitänyt tehdä jo aikaisemminkin? Menetelmiä pölynhallinnan tehostamiseksi ja pölyn vähentämiseksi on kuitenkin käytetty jo kauan. Mikä sitten on erilaista, kun pölynhallinta ei enää tähtää pelkästään lopputuotteen laadunvarmistukseen, vaan kuuluu entistä vahvemmin myös työturvallisuuden piiriin.
Nyt rakennustyömaan puhtaudelle on työturvallisuuslain muiden osien lisäksi asetettu laissa täsmällisiä raja-arvoja sellaisten aineiden osalta, jotka koskettavat isoa osaa työmaista, ellei jopa kaikkia. Aiemmin pölynhallinnalle oli asetettu tiukkoja raja-arvoja lähinnä asbestitöiden osalta. Laki velvoittaa nyt parempaan pölynhallinnan suunnitteluun ja riskien arviointiin eli käytännössä puhtaudenhallintasuunnitelman entistä huolellisempaan laadintaan ja toteutukseen. Vaatimukset puhtaudelle ovat nousseet huomattavasti siten myös sellaisilla työmailla, joissa ei tavoitella P1 puhtausluokkaa.
Asetus edellyttää työnantajan ilmoittamaan altistuvat työntekijät ASA-rekisteriin ja työntekijöiden altistumista on jatkuvasti seurattava. Laissa lukee, että jos altistumista ei muutoin voida arvioida, on teetettävä työhygieenisiä ja altistumista arvioivia mittauksia. Kysymys ehkä lähinnä kuuluukin, voidaanko haitallisen pölyn tai aineen tasoista osastoissa ja niiden ulkopuolella olla koskaan varmoja ilman mittauksia. Aluehallintoviraston linjauksen mukaan rakennuttajan on määritettävä työhygieenisten mittausten tarve ja toteutus, vaikka velvollisuus mittausten tekemiselle onkin päätoteuttajalla.
Työhygieniaan on muutoinkin kiinnitettävä enemmän huomiota ja työvaatteet on säilytettävä erillään, jotta haitallinen pöly ei leviä arkivaatteisiin ja kulkeudu kotiin. Lisäksi työmaalla on huolehdittava, että pääsy altistusvaaraa lisääville alueille on rajattu ja varoituskilvillä varustettu.
Pölynhallinta laajenee sisätyövaiheen ja loppusiivouksen rajamailta koskemaan työmaata koko rakennusaikana. Työmaan pölynhallinnan pitää olla hyvällä tasolla jo työsuoritteen aikana, ei sen jälkeen, kun työ on tehty ja jäljet siivottu. Puhtaudenhallintakoordinaattoreilla riittää siis työnsarkaa myös tulevaisuudessa, kun pyritään kohti puhtaampia työmaita ja turvallisempia työskentelyoloja.
Tiia Suikkanen, tutkimusinsinööri
Lähteet:
- Valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (1267/2019)
- Aluehallintavirasto. 2020. Kvartsipitoiselle pölylle altistumisen valvonta rakennusalalla.